Johdanto
Kuvittelemme elävämme demokraattisissa maissa (Ruotsi ja Suomi), mutta se ei ihan pidä paikkaansa kaikkien kohdalla. Toisia syrjitään, koska vallanpitäjät ja päätöksentekijät eivät kuuntele tutkijoita eikä kunnioita historiallisia faktoja! Kuinka tämä on mahdollista? Eihän näin voi tapahtua täällä Pohjoismaissa!? KYLLÄ, juuri niin tapahtuu!
Vieraasta - pysyväksi asukkaaksi
1800-luvulla,
tällöin uuden Venäjän autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan ja Ruotsin/Norjan,
jotka olivat tuolloin unionissa, välillä oli levottomuuksia. Rajat suljettiin,
ja Norjasta ja Ruotsista tulleet porosaamelaisryhmät, jotka aiemmin olivat
talvehdituttaneet porojaan Suomessa, muuttivat pysyvästi sinne. He tulivat suurten
porolaumojen kanssa alueille, joissa saamelaisia jo asui mutta
he asuivat kiinteisissä turvekodissa tai -mökeissä, ja heillä oli tarkoin
määriteltyt lapinveromaat, joista he maksoivat veroja. He eivät olleet suurporonhoitajia,
vaan omistautuivat enimmäkseen metsästykseen ja kalastukseen ja heillä oli
yleensä vain muutama poro kuljetusta ja lypsyä varten. He olivat usein köyhiä
ja joutuivat rikkaiden "pororuhtinaiden" työvoimaksi, usein
maatyöläisinä, eikä heitä ehdottomasti pidetty tasavertaisina "veljinä ja
sisarina". Monet syrjäytettiin, ja rikkaat poronomistajat ottivat maat ja
vedet haltuunsa. Tälle Suomen viranomaiset eivät tehneet mitään!
Saame vai
lappalainen – mikä on ero?
Kesällä 1962
opiskelijaryhmä teki kyselyn hyvin rajatulla alueella Suomessa. He kulkivat
talosta taloon ja kyselivät, jos joku osasi saamea. Tässä yhteydessä on
huomattava, että termi "saame" ei ollut kovin yleinen. Vain
pohjoissaamelaiset kutsuivat itseään "saame" nimellä, eli ne, jotka
olivat tulleet Suomeen Ruotsista/Norjasta 1800-luvulla, joka koski myös joitakin
inarinsaamelaisia. Lähes kaikki perheet, jotka olivat asuneet lappalaisten
mailla 1500-luvulta lähtien, kutsuivat itseään "lappalaisiksi" sekä
Suomessa että Ruotsissa. Norjassa heitä kutsuttiin "finn" nimellä.
Samaan aikaan oli
"rumaa" myöntää enemmistöväestön kuullen, että OLI
"lappalainen" tai "saamelainen". Siirtomaavalta Ruotsi,
jolla oli ollut 700 vuoden ajan valta myös Suomessa (joka oli Ruotsin
kuningaskunnan itäinen lääni), ja joka oli johdonmukaisesti kutsunut
alkuperäiskansaa "lappalaisiksi", vaikka pappi Schefferus sanoi jo
1600-luvulla, että "lappalaiset itse kutsuvat itseään
saamelaisiksi". Minä kutsun jatkossa äänioikeutettuja saamelaisia "statussaamelaisiksi"
ja niitä, joilla ei ole äänioikeutta saamelaiskäräjissä, "statuksettomiksi
saamelaisiksi". Ensimmäinen koskee enimmäkseen pohjoissaamelaisia ja
toinen enimmäkseen inarinsaamelaisia, metsä-, pyynti- ja kalastajasaamelaisia.
”Lappalainen” sanan etymologia vaatii oman selvityksen, mutta ydin on se, että sana on yhtä halventava kuin N-sana, joka on täysin tabu, ainakin Ruotsissa! Valitettavasti se ei ole yleisesti tunnettu, ei edes niille saamelaisille, jotka kutsuvat itseään ”lappalaisiksi”, sanoen ”koska olemme aina tehneet niin ja se on kirjoitettu kaikkiin vanhoihin asiakirjoihin, kuten kirkonkirjoihin, maakirjoihin ja oikeudenkäyntiasiakirjoihin”.
Jopa ne perheet, jotka nykyään ylpeänä kutsuvat itseään "saamelaisiksi" (status saamelaisiksi), on merkitty näissä vanhoissa asiakirjoissa L-kirjaimella!
Kulttuurialueet,
kielimuurit ja ravitsemukselliset erot
Pohjoissaamelaiset olivat luultavasti uhmailevia ja elivät eristäytyneemmin Utsjoen, Enontekiön ja Inaren pohjoisissa Lapinkylissä, ja siksi he käyttivät omaa kieltään myös itsestään, mikä näyttää säilyttäneen sekä kielen että kulttuurin paremmin, mutta ennen kaikkea säilyttänyt heidän elinkeinonsa – poronhoidon.
Ainakin Ruotsissa antoi koulu opetusta ”statussaamelaisille”
myös pohjoissaameksi, mistä on osoituksena se kuuluisa "lapp ska vara lapp " "lap should be
lap" -käsite ”lappalainen lappalaisena”. (lapp” on ruotsinkielinen
termi ”saame”)
Metsäsaamelaisten
alkuperäisiä elinympäristöjä olivat Maanselkä, Kitka, Kuolajärvi, Keminkylä,
Sompio, Sodankylä, Kittilä ja osa Inarista, jotka muodostivat Kemin Lapinmaan. Suomalaiset
uudisasukkaat valtasivat tämän alueen jo 1600- ja 1700-luvuilla tai jopa
aikaisemmin. Metsäsaamelaisten kielen menetys johtui pääasiassa yhteydestä
suomalaisiin uudisasukkaisiin jotka kutsuivat heitä "lappalaisiksi"
ja josta myöhemmin tuli synonyymi "statuksettomille saamelaisille".
Metsäsaamelaiset joutuivat myös Ruotsin kirkon lähetystyön ja luonnonuskonnon
kiellon ja häpeän kohteeksi, sekä myöhemmin "suomalaistumisprosessin"
kohteeksi 1800-luvulla perustetun kansakoulun vaikutuksesta. Seurauksena oli,
että he menettivät kielensä, suurelta osin kulttuurinsa, ja heidän oli pakko
omaksua uudisasukkaiden elinkeino, kulttuuri ja kieli. Voidaan lisätä, että
kirkko ei tänä aikana toiminut vaatimattomasti "statuksettomia-" tai
"statussaamelaisia" kohtaan kielen, kulttuurin, elinkeinon tai
uskonnon hallinta toimissa.
Luku 2
Ruotsissa sanat
”lappalainen” ja ”saame” ovat synonyymeja, ja ”Ruotsin akatemian sanakirja”
neuvoo välttämään halventavan sanan käyttöä. Jokkmokissa on
onnistuttu muuttamaan paikan nimi ”Lapinkaupunki” ”Gielas” nimiseksi, eikä se
luultavasti ole viimeinen ”lappalais” nimeä koskevassa asiassa tehty muutos
Ruotsissa! Milloin tällainen voi tapahtua Suomessa?
Nykyään Suomessa
on saamelaiskäräjät, joka koostuu enimmäkseen pohjoissaamelaisten sukujen
jäsenistä, "statussaamelaisista". He väittävät vakaasti olevansa Suomen
ainoa alkuperäiskansa, jolla on kaikki YK:n ILO 169:n korostamat oikeudet, ja
että "lappalaiset" ovat jotain muuta, eivätkä todellakaan mikään
alkuperäiskansa! Suomen eduskunta ja hallitus sekä YK kuuntelevat
saamelaiskäräjiä eivätkä, ihme kyllä historioitsijoita ja tutkijoita, jotka yhä
useammin todistavat, kerta toisensa jälkeen, että "statuksettomat saamelaiset”
kuuluvat myös alkuperäiskansaan ja sitä mukaa samaan alkuperäiskansaan
kuin "status saamelaiset"!
· Saamelaiskäräjät edustaa vain "status-saamelaisia", joilla on äänioikeus!
·
"Statuksettomat
saamelaiset” ovat täysin vailla edustusta ja heillä ei ole äänioikeutta!
Suomessa on perustettu järjestö, joka taistelee kaikkien niiden ”statuksettomien saamelaisten” puolesta. Äänioikeuden puute johtuu seuraavista seikoista; että he kutsuvat itseään ”lappalaisiksi”, että he eivät taida äidinkieltään, että heidän vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan riistettiin äidinkieli ja että sitä pidetiin rumana joka aiheutti häpeää! Järjestön nimi on ”Lapinkylien Parlamentti” tai ”Suomâ Siijdâi Parlament”, siitä syystä, että heidän asuinalueitaan kutsuttiin aina tähän päivään asti juuri ”lapp-sanalla”, jonka siirtomaavalta Ruotsi oli heille nimennyt siksi.
Taloudelliset
tekijät
Saamelaiskäräjät
saa vuosittain 10 miljoonaa euroa valtion avustuksia
"statussaamelaisille", mutta Lapinkylän parlamentin "statuksettomat
saamelaiset" eivät saa euroakaan, ja siksi heillä on suuria vaikeuksia
saada äänensä kuuluviin sekä oikeusapua tässä epätasa-arvoisessa taistelussa
oikeuksiensa ja identiteettinsä puolesta! Nyt perustuslakivaliokunta on valmistellut
uutta saamelaiskäräjälakia eduskunnan päätettäväksi, joka todennäköisesti
pyyhkii "lappalaiset" (statuksettomat saamelaiset) pois
alkuperäiskansojen kartalta. Tässä lakiesityksessä käsitteitä
"lappalainen" ja "saamelainen" ei rinnasteta! Päätöksen
tekevät poliitikot, joilla ei ole kaikkia faktoja pöydällä. Heille syötetään
mielipiteitä ja valheita saamelaiskäräjiltä, eivätkä he näytä tämän "mediamelun"
vuoksi kuulemaan historioitsijoiden ja tutkijoiden esittämiä kylmiä faktoja!
Kaikki mitä
"statuksettomat saamelaiset" (lappalaiset) haluavat on päästä sisälle
lämpöön ja saada yhdenvertaiset oikeudet kuin "statussaamelaiset
veljensä ja sisarensa"!
Lopuksi
Haluan tällä
pitkällä selityksellä sanoa, että demokraattisen ja oikeudenmukaisen
Pohjoismaan kansaa syrjitään sekä heidän omien heimojensa että Suomen valtion
ja YK:n taholta!
Herää siis
kysymyksiä:
- MITEN
"statuksettomat" saamelaiset voisivat saavuttaa tasaarvoisen ja yhdenvertaisen
aseman?
- KUKA
voi tukea heitä taloudellisesti saamaan oikeudellista ja muuta hallinnollista
apua?
- MITEN
on mahdollista, että historiallinen tutkimukset ja faktat eivät juurru
poliitikkojen keskuuteen päätöksentekoelimissä?
- MITEN
poliitikot voivat edelleen perustaa päätöksensä mielipiteisiin eivätkä
tutkimukseen? Tämä siitä huolimatta, että tutkimustuloksia on niin paljon
useilla eri kielillä, että on mahdotonta erehtyä saamelaisten historian eri
prosessien totuudenmukaisuudesta!
- MILLÄ
KORVILLA poliitikot kuuntelevat "statuksettomia saamelaisia" ja millä
"statussaamelaisia"?
- MITKÄ
järjestöt voisivat antaa tukea ja taloutta totuuden saamiseksi ja/tai
oikeustueksi "statuksettomille saamelaisille"?
- MITEN
ON YK toiminut "statuksettomien" saamelaiset hyväksi tai onko se
ylipäätään toiminut ollenkaan?
ILO 169:n
alkuperäiskansojen kriteerit toteavat:
I osa. Yleiset
periaatteet
1 artikla
1. Tätä
yleissopimusta sovelletaan
(a)
itsehallintomaiden alkuperäiskansoihin, joiden sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset
olosuhteet erottavat heidät muista kansallisen yhteisön ryhmistä ja
joiden asemaa säännellään kokonaan tai osittain heidän omilla tavoillaan tai
perinteillään tai erityislainsäädännöllä;
(b)
itsehallintomaiden kansoihin, joita pidetään alkuperäiskansoina, koska he polveutuvat
kansoista, jotka asuivat maassa tai maantieteellisellä alueella, johon maa
kuuluu, valloituksen tai
siirtokunnan perustamisen tai nykyisten valtion rajojen vahvistamisen aikaan, ja
jotka oikeudellisesta asemastaan riippumatta ovat säilyttäneet osan tai
kaikki omat sosiaaliset, taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset
instituutionsa.
2. Itsemäärittelyä
alkuperäiskansoiksi tai heimokansoiksi pidetään peruskriteerinä
määritettäessä ryhmiä, joihin tämän yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan.
ONKO Amnesty
International puuttunut "statuksettomien" saamelaisten syrjintään?
"Amnesty
International on riippumaton ja maailmanlaajuinen ihmisoikeusjärjestö, joka
pyrkii siihen, että
kaikilla ihmisillä olisi samat oikeudet – aina ja kaikkialla.
Dokumentoimme ihmisoikeusloukkauksia, luomme mielipiteitä
ja vaikutamme vallanpitäjiin lopettaaksemme väärinkäytökset ja luodaksemme
pysyvää muutosta."
Amnesty Internationalin vastaus Mauri Eiran 3/12 2021 lähettämään sähöpostin:
Hyvä Mauri,
Kiitos viestistänne ja tärkeän asian esille nostamisesta.
· Amnesty International ei tee erottelua saamelaisten ihmisoikeuksien välillä. Ihmisoikeudet ovat yleisiä, universaaleja ja jakamattomia sekä kuuluvat kaikille.
· Korostamme dialogin tärkeyttä. Kaikessa toiminnassa on noudatettava oikeutta informaatioon ja osallistumiseen.
· Eri ihmisryhmien, kuten esimerkiksi inarinsaamelaisten, osallistumismahdollisuuksiin tulee kiinnittää huomiota ja heidän mahdollisuutensa vaikuttaa heitä koskeviin asioihin ja toimenpiteisiin tulee varmistaa.
· Saamelaiskäräjien on kohdeltava kaikkia ihmisiä ilman syrjintää tai mielivaltaa. Amnesty pitää yhdenvertaisuusvaatimuksen ja syrjintäkiellon noudattamisen kirjaamista uudistettavaan saamelaiskäräjälakiin tärkeänä.
· Katsomme, että uskottavat ja läpinäkyvät päätöksentekoprosessit, jotka ottavat mahdollisimman hyvin huomioon yhteisön sisällä olevat erilaiset näkemykset, lisäävät entisestään saamelaiskäräjien legitimiteettiä ja luottamusta sen toimintaan.
· Amnesty korostaa, että saamelaisyhteisön osallistamisen ja sen jäsenten osallistumisen päätöksentekoon tulee olla monimuotoista, kattavaa ja kokonaisvaltaista. Tässä kokonaisuudessa saamelaiskäräjillä instituutiona on keskeinen rooli. Viranomaisten ja muita julkisia hallintotehtäviä hoitavien tulee kuittenkin kiinnittää erityistä huomiota myös marginalisoituihin ryhmiin kuuluvien saamelaisten kuulemiseen. Olemme myös todenneet tämän lausunnossamme.
· Yhteisön sisäisen monimuotoisuuden on tärkeää edustuksellisuuden toteutumiselle.
· Marginalisoidussa asemassa olevien, kuten mm. naiset, LGBTI+-ihmiset, nuoret ja vammaiset henkilöt, osallistuminen päätöksentekoon tulisi varmistaa.
· Ensisijaisesti yhteisöt valitsevat itse, miten ne edustautuvat, mutta tämän on oltava johdonmukaista kaikkien yhteisön yksilöiden ja sekto
Yhteysdet Vilma Vihervuori Amnesti International